Kaipuu töihin?

            Tässä työmatkalla Joensuuhun ja ajankuuluksi raapustelen mietteitäni.
Multa on kysytty viime kuukausina monta kertaa, onko ikävä ovisaranaksi ja koska palaan hommiin.
Kyllähän mä olen ovella tänäkin vuonna ollut; 3 vuoroa, yhteensä 10 tuntia ja siinä oli 10 tuntia liikaa!
Viime vuosi oli niin raskas, etten ole toipunut siitä vieläkään. Normaalin kyllästymisen  lisäksi tökkäsin keväällä sormeni käytettyyn neulaan ja olin hiv-seurannassa puoli vuotta. Eräiden samanlaisiin liiveihin pukeutuvien poikien kanssa oli aika stressaava kuukausi syksyllä ja lisäksi painoivat "siviiliasiat".
Nyt on kiva mennä töihin, nauttia vapaista viikonlopuista ja olla ulkona monta tuntia päivässä. Kyllä se on mahtava tunne, jos ei vituta töihin lähtiessä! :)
         Tuo turvallisuusala on aikamoisessa muutostilassa tällä hetkellä ja pieniä alan firmoja kaatuu, toki uusiakin tulee. Ravintolat ottavat halvimman yrityksen palvelut ja saavat suoraan järkkärikurssilta tulleita pikkuelviksiä, joiden kokemus ravintoloista ja portsareista liittyy omiin kaljoitteluiltoihin. Sitten kun jotain sattuu, ravintoloitsija vaihtaa firmaa ja todennäköisesti hyppää ojasta allikkoon. Kukaan ei halua maksaa ammattitaidosta, mutta sitä kuitenkin vaaditaan. Turussakin on tapauksia, joissa portsarit ovat rahaa vastaan ottaneet ala-ikäisiä sisälle baariin. Siinä kustaan myös omille nilkoille ja taitaa valua kiinteämpääkin tavaraa samalla...Kukaan ei voita, paitsi alaikäiset pissikset baarikokemuksen karttuessa.
       Mutta kyllä mulla on ikävä baarin henkilökuntaa ja aion kyllä tänä vuonna ainakin pari kertaa palata tuonne yöhön saranaksi.
      Seuraavaksi kahville aakkoshuoltikselle. Mä todella vihaan noita paikkoja. Ala-arvoista ruokaa, kitkerää kahvia ja lapsihelvettimeininkiä, ruotsinlaivatyyliin. Mä muuten vihaan noita laivojakin. Ja mopoautoja, asuntoautoja paljon ja muutakin. Mussa on yllättävän paljon vihaa :)
    Mukavaa viikkoa

  Vuodatus


           Pakko pitkästä aikaa purkaa ajatuksia ja vaihteeksi vähän muusta, kuin baarimaailmasta. Sorry. kannattaa siis lopettaa lukeminen tähän :)
          Mun kevät on mennyt löysässä hirressä. Aloitin helmikuussa "suhteen" avoliitossa asuvaan naiseen.  Juttu lähti siitä, että aloimme jutella naamakirjassa, hän tilitti ja mä kuuntelin. Ei aikaakaan kun hän päätyi mun luo kahville ja kohta heilui peitto. Siitä se lähti. Mun tarkoitus ei ollut rakastua, piti pitää pientä suojakuorta ja aluksi onnistuinkin. Toiselta puolelta alkoi sitten tulla viestejä tyyliin " ajattelen sua ihan koko ajan" , " haluaisin olla luonasi koko ajan", " en ole ikinä ollut kenestäkään mustasukkainen, mutta nyt olen sinusta". Hän myös vakuutti,  että suhde mieheen jonka kanssa asui, oli totaalisen ohi ja muuttoa tehdään heti, kun sopiva asunto löytyy. No, mä sitten päätin uskaltaa katsoa sisimpääni ja kerroin vastaavia ajatuksia hänelle. Sen jälkeen kaikki muuttui.
      Naisesta tuli etäinen ja selitys oli, ettei hän saa otetta elämästä ja ei pysty ottamaan askelta omaan asuntoon, eikä muuhunkaan. Mä aloin siinä vaiheessa jo ounastella pahaa, mutta aina kun tuli hyvä päivä ja neito oli peittoni alla, olin taas onneni kukkuloilla ja uskoin että kyllä tää tästä. Kesään mennessä elämä on jo pelkkää auvoa ja täyslihamakkaran grillausta yhteisellä pinkillä pallogrillillä. Heh
    Viimeisten viikkojen aikana yhteistä aikaa olikin jo yllättäen tosi vaikeaa järjestää, mutta lupauksia sentään silloin tällöin; "huomenna toivottavasti nähdään" tyylisesti. Ja mä odotin kunnon kotikoiran hartaudella joka kerta koko päivän. Sitten jossain vaiheessa ilmaisin pettymykseni ja vastaus oli " mua ahdistaa saada tollasta valitusta, kun muutenkin vituttaa" ja mä tietty rakastuneena pahoittelin. Viime viikolla noin kävi pari kertaa. Mä olin siis melkoinen tossukka :)
        No päätin lauantai-iltana tehdä pitkästä aikaa baarivuoron, kun muutakaan tekemistä ei ollut ja kuka olikaan ensimmäinen asiakas johon törmäsin! Heh. olin jo menossa tervehtimään, mut muapa ei noteerattu mitenkään ja arvasin että taitaa olla ukko mukana. Niinhän se olikin. Kaksi sitruunan syönyttä tyyppiä mun baarissa ja mulle oli kerrottu, ettei voida nähdä, kun neiti on töissä :)
      Seuraavana aamuna  kun heräsin, vaihdoin facessa muutaman sanan neidin kanssa ja sain syyttelyä osakseni ja silloin tuli mitta täyteen. Keskustelu päättyi haistatteluun ja päätin että jos kyseinen tyyppi mua vielä lähestyy, kerron sen miehelle kaiken. Tänään tein sen! Nainen ilmoitti tekevänsä mun elämästä helvetin ja mies käski mun pitää huoran omanani. Mutta mä olen nyt täysin irti koko paskasta.  Kesä tulee ja toivottavasti minä paksupää opin tästä jotain :) Toivon sitä oikeasti, sillä kyseinen typy teki mulle tämän saman kerran aiemmin, vuosia sitten.
     Ne oikeasti hyvät tyypit ovat taas astuneet esiin, ne jotka eivät kuseta ja jotka yhä uskovat muhun. Kiitos.
Kyl te tiedätte ketä tarkoitan :)

    Nähdään jokirannassa

  Valehtelisin jos väittäisin.


              Olen nyt ollut vajaat 2kk tekemättä yhtään ovivuoroa. Marraskuun lopulla lopetin työillan kesken ja lähdin kotiin. Toki siinä vaiheessa mulle oli jo tarjottu töitä muualta, täysin toisenlaisesta maailmasta.  Olen käynyt muutaman kerran katselemassa vanhalla työpaikallani meininkiä ja takaisin ei ole ollut ikävä. Lupasin kyllä kevään aikana tehdä muutaman vuoron, mutta vielä ei ole sen aika,
             Mä nauran ääneen nykyään, ku menen iltaysiltä nukkumaan ja mietin, että ennen tein lähtöä töihin samaan aikaan. Aamulla herään usein jo puoli kuuden aikaan, ennen ku kello soittaa ja olen virkeä! Se tuntuu niin hyvältä, etten oikein osaa edes kuvailla sitä. Parasta on kuitenkin se, että töihin on kiva mennä. Tunne siitä, ettei tarvi tapella, huutaa, repiä tai haistella oksennuksen ja paskan hajua, on aika huikea!
           Olen tarkoituksella pitänyt taukoa tästä raapustelusta, mutta nyt aloitan taas. Sitä en kyllä itsekään tiedä, mihin suuntaan tämä blogi kehittyy. Jotain kuitenkin aion tänne kirjoitella.
           Nyt lisää puita takkaan ja nauttimaan vapaapäivistä. Mahtavaa :)

Hei poke voitko auttaa?

Viime yönä, valomerkin aikaan mua lähestyi miespuolinen henkilö. Tyyppi oli ilmeisesti seissyt tanssilattian reunalla ja ihaillut joidenkin neitojen tanssimooveja ja erityisesti kuulemma vaalean, söpön. Kaveri selkeästi oletti mun tuntevan kaikki asiakkaat ja nyt tämän suht suppean kuvauksen perusteella kertovan, kuka tyttö on kyseessä!  Kerroin että en ole valitettavasti pysty tässä asiassa auttamaan muuten, mutta jos osoitat kyseisen tytön mulle, niin voin toki kysyä nimeä tämän puolesta. No tyttö oli kuulemma jo lähtenyt ja kaveri ihmetteli,  miks mä en jaksanut enempää asiaa vatvoa. Ei vaan siinä vaiheessa aamua enää ehtinyt ja jaksanut. Pahoittelen J

     Perjantaiyönä myös apuani haluttiin, mutta kun yritin auttaa, olinkin huono asiakaspalvelija. Mieshenkilö kertoi hukanneensa pankkikorttinsa ja kysyi voinko minä soittaa hänen puolestaan ja jäädyttää kortin.  Ihmettelin kyllä miksi minun pitäisi, mutta lupasin kuitenkin. Kysyin sitten mihin soitan ja mikä on hänen pankkinsa ym. tietoja. Tyyppi katsoi mua kuin vajakkia ja vastasi että etkö osaa tehdä työtäsi. Hänen mielestään mun pitäisi muistaa numero ulkoa ja mun KUULUU hänen puolestaan hoitaa tuollaiset, sillä hän on asiakas! Kerroin sitten, että ei asia ihan niin mene ja nyt mulla olis tässä muutakin tekemistä. No tyyppi hermostui ihan täysin ja alkoi ottaa musta kuvia. Odottelen siis jännittyneenä jatkotoimia J

En ole humalassa, mulla on selkä kipeä

Siellä se juro poke taas pälyilee baarin ovella, eikä päästä sisään. Se tietty kostaa muille sen, että joutuu tärisemään tuulikaapissa. Kostonhimoinen raukka!

Tänään ajattelin jakaa muutaman vinkin, miten sisäänpääsy kannattaa hoitaa ja toisaalta, miten ei.

      Kun saavut ovelle, tervehdi reippaasti, katso silmiin ja mene sisään. Kyllä se poke sut pysäyttää, jos haluaa katsoa henkkarit tai arvioida kuntoasi. Älä siis aloita keskustelua esim. näillä lauseilla; ”Moro mitä äijä!” , ”mää vaan yhden kaljan ottaisin”  tai  ”pääsenks mä sisään?”  , sillä noilla saat takuuvarmasti sen vanhan ovisaranan epäluuloiseksi.

      Jotkut asiakkaat teeskentelevät puhuvansa puhelimeen, kun tulevat ovelle ja yrittävät näin välttää kaiken kontaktin meikään. Virhe! Takuuvarmasti alan epäluuloiseksi!

      Jos poke pysäyttää ovella ja kyselee kuntoasi, tyhmintä mitä voit tehdä, on alkaa todistella erinomaista pelikuntoaan kevätjuhlaliikkeillä. Älä siis laita silmiä kiinni ja töki etusormiasi yhteen, älä ala seistä yhdellä jalalla tai kerro jaksavasi hyvin  juosta koko Cooperin-testin. Rehellinen arvio omasta kunnosta voi hyvinkin sillä kertaa riittää ja matka jatkuu baaritiskille. Muista taas katsekontakti! 

    Jos matkasi tyssää ovelle, älä ota sitä liian henkilökohtaisesti. Kysymys ei ole siitä, että persoonastasi ei tykätä. Turussa ei ole montaakaan ihmistä, jotka jättäisin oven ulkopuolelle vain sen takia, etten tykkää heistä. 

    Nähdään ovella :)

YÖ ON MUSTA

On perjantai-ilta ja palkkapäivä. Tänään yössä liikkuu rehvakkaita ihmisiä, euroopan-omistajia.

Tänä yönä portsarin päätös jättää ihminen humalatilan vuoksi oven ulkopuolelle tulkitaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Oksentaminen, tappeleminen ja tuoppien seinää viskominen on vain normaalia baarikäyttäytymistä ja ymmärrettävää. Vai onko?

       Mua on töissä ollessani viimeisen kuukauden aikana solvattu, uhattu tappaa, hakata ja erottaa.

Aina tietenkin omaa tyhmyyttäni, kun en ole antanut ihmisten pitää hauskaa. Mulla on hauskuudesta hieman erilainen käsitys, mutta mä olenkin tyhmä apina, joka ei päässyt poliisikouluun. Tuosta asiasta mua valistetaan aika usein. Aika usein myös kuulen olevani natsi ja rasisti. Niille on ihan turha sanoa, että oikeasti taidan olla enemmän kukkaislapsi J

Kirjoitan myös runoja, mutta sitä en uskalla kertoa edes kollegoille, menisi viimeinenkin uskottavuus.

     Viime sunnuntaina jätin yhden nuoren miehen oven ulkopuolelle humalan takia ja pari kertaa tyyppi onnistui livahtaa sisälle, kun kävin tuoppeja bloggaamassa. Jälkimmäisellä kerralla talutin kaverin kädestä pitäen ulos ja miten kävikään. Tilanteeseen bongahti toinen asiakas, joka alkoi kovaäänisesti kysellä mun nimeä ja järkkärikorttia, että hänkin on käynyt järkkärikurssin ja tietää oikeutensa. Siinä sitten kysyin, että kukas sinä olet ja miksi sekaannut tähän? Kaveriaan kuulemma auttaa, kun minä kohtelen kaltoin. Sanoin, että jos humalaisen poistaminen baarista on kaltoin kohtelua, olen syyllinen, mutta nimeäni en kerro, kun en halua lisää facebook-kavereita. Eipä uponnut huumori, ei ollenkaan. Tyyppi tivaa mun järkkärikorttia, että hänellä on oikeus nähdä se ja taas painottaa omaa tietämystään. Kun kerron, että mulla ei ole mitään syytä kertoa nimeäni, näyttää jv-korttiani ja hän näkee rinnassani olevasta jv-kyltistä kaiken oleellisen, saan kuulla olevani tyhmä ja töykeä. Tyhmyyttä en myönnä, mutta töykeä kyllä osaan tarvittaessa olla. Kyllä se niin on, olkoon kliseistä, niin metsä vastaa ,kuin sinne huudetaan.

      Tuosta jv-kortin pakollisesta näyttämisestä vielä. Periaatteessa kortti pitää näyttää, mutta kyllä siihen joku syy pitää olla. Syyksi ei riitä pääsynesto, baarista poistaminen tai henkkarien tarkistaminen. Poliisi ainoastaan voi tuosta vain kysellä korttia, muille riittää lätkä rinnassani.

Mulle on ihan turha tulla pari kertaa jossain festareilla työskennelleen nuoren klopin aukomaan järjestyksenvalvojan työnkuvasta yhtään mitään. Mä teen tätä työkseni, en kaljarahojen takia.

     Suurin osa asiakkaista on tosi mukavia ja uskoisin että heistä ainakin murto-osa pitää meikää ihan hyvänä tyyppinä. Kyllä mä lähden siitä, että jos minä olen hyväntuulinen ja reilu, myös mulle ollaan vastaavasti. Yleensä tuo toimii oikein mainiosti ja silloin kaikilla on hyvä fiilis jälkeenpäinkin.

     Silloin tunnen onnistuneeni työssäni hyvin, kun olen vapaalla ja jossain kaupungilla asiakkaat moikkaavat iloisesti. Sitä itse asiassa tapahtuu aika usein ja kyllä siitä tulee aina hyvä mieli.

Puhalluta mut!

          Viime yönä, vähän ennen valomerkkiä , sisään yritti neljän hengen seurue. Huomasin heti, että yksi seurueesta on kuski ja muut aivan  nukkumakunnossa, joten kerroin havaintoni heille. Siitähän alkoi helvetillinen älämölö; yksi väitti hoipertelunsa johtuvan selkäkivusta, toinen vaati pääsyn estämiseksi muita perusteita kuin humala ja kolmas väitti kivenkovaan tulevansa sisään vaikka väkisin.Jopa kuskina toiminut nappiverkkarimies alkoi puolustella kavereitaan ja arvostella mun ammattitaitoa. No, pitkästä aikaa mulla paloi hihat, varsinkin, kun mua olisi tarvittu samaan aikaan myös narikassa. Siinä meinasi jäädä muutamat sormet ja yksi pää oven väliin. Tällä kertaa onneksi mitään ei murtunut, kun pamautin oven kiinni.
        Niinkin on käynyt, että eräs neropatti, jota en ikinä enää ota sisälle baariin, jätti 2 kertaa minuutin aikana sormensa oven väliin. Molemmilla kerroilla syy oli tietysti minun. :)  Tämä kyseinen neropatti on todella raskas paatti. Kaveri näyttää ihan tavalliselta; pyöreä kiltin pojan naama, rauhallinen puhetapa ja hymyä riittää. Mutta tämän sankarin ku päästää baaritiskille, voi olla varma, että väkisin saa kaverin sieltä repiä ulos. Miten voi sama nöösipoika seota joka saatanan kerta? Kaveri käy naisiin kiinni, huutaa vieraisiin pöytiin ja löipä kerran meikää täysillä selkään, kun olin tuoppeja keräämässä. Sitten kun hänet yrittää poistaa, alkaa jankutus ja perusteluja vaaditaan moneen kertaan. Ensimmäisellä kerralla menin lankaan ja yritin keskustella. Paha virhe! Tähän kaveriin ei tepsi muu, kuin tiukasti pihalle, ovi kiinni ja huuto perään " Sä apina et tule tänne enää koskaan" . Minkä jälkeen tietenkin tyyppi alkaa koputella oveen ja vaatia perusteluja. :) Mä en normaalisti vie työjuttuja kotiin ja vapaapäiviin, mutta en uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu jos törmään tuohon tyyppiin.
      Kyllä minä mieluummin rakastan kuin vihaan, mutta hermot ne menee mullakin joskus perkele.
Okei tästä lähtee syksy käyntiin ja yritän kirjoittaa ahkerammin :)