Valehtelisin jos väittäisin.


              Olen nyt ollut vajaat 2kk tekemättä yhtään ovivuoroa. Marraskuun lopulla lopetin työillan kesken ja lähdin kotiin. Toki siinä vaiheessa mulle oli jo tarjottu töitä muualta, täysin toisenlaisesta maailmasta.  Olen käynyt muutaman kerran katselemassa vanhalla työpaikallani meininkiä ja takaisin ei ole ollut ikävä. Lupasin kyllä kevään aikana tehdä muutaman vuoron, mutta vielä ei ole sen aika,
             Mä nauran ääneen nykyään, ku menen iltaysiltä nukkumaan ja mietin, että ennen tein lähtöä töihin samaan aikaan. Aamulla herään usein jo puoli kuuden aikaan, ennen ku kello soittaa ja olen virkeä! Se tuntuu niin hyvältä, etten oikein osaa edes kuvailla sitä. Parasta on kuitenkin se, että töihin on kiva mennä. Tunne siitä, ettei tarvi tapella, huutaa, repiä tai haistella oksennuksen ja paskan hajua, on aika huikea!
           Olen tarkoituksella pitänyt taukoa tästä raapustelusta, mutta nyt aloitan taas. Sitä en kyllä itsekään tiedä, mihin suuntaan tämä blogi kehittyy. Jotain kuitenkin aion tänne kirjoitella.
           Nyt lisää puita takkaan ja nauttimaan vapaapäivistä. Mahtavaa :)