Hoh hoijaa

           Naurattaa. Naurattaa niin, ettei itkukaan ole kaukana.
Jotkut pienet miehet ovat kyllä ihan samanlaisia kuin pienet koirat..Omasta mielestään he vain puolustavat reviiriään ja oikeuksiaan koirina. Se, että itse räksyttää koko ajan muille, on pelkästään positiivista ja muut, isommat piskit (lue poket, baarimikot) ansaitsevat kaiken sen läksytyksen.
           Pieni mies, Kanadan kokoinen ego, höystettynä ruotsalaisen rintamasotilaan itsevarmuudella. Mitä muuta siitä seuraa kuin räksytystä, turvallisesti omien rajojen ( lue baaritiskin, pöydän tai sähköpostiyhteyden) toiselta puolelta?
        Omituista on, että jos jotakuta aina, jo vuosien ajan, on yhdessä ja samassa baarissa kiusattu ( omien sanojensa mukaan), hän kuitenkin yhä uudelleen palaa sinne. Kyllä mä menisin ite muualle vastaavassa tilanteessa.
          Pienten miesten ja koirien ero on ehkä kuitenkin siinä, että koirat ovat sittenkin yleensä sympaattisia, näin kissaihmisenkin mielestä.  Pakko todeta, että kun puhun pienistä miehistä, en yleistä. En siis tarkoita kaikkia pienikokoisia miehiä. Tarkoittamani pienet miehet voivat olla ison egon lisäksi kovaäänisiä, itsekeskeisiä ja äärettömän rakastettavia. Riippuu keneltä kysyy...
        Tämä oli nyt lyhyt tunteenpurkaus ja sain vähän höyryä poistettua...Voi olla että tähän aiheeseen tulee vielä palattua tulevaisuudessa. Yhä naurattaa kaikesta vakavuudesta ja muusta huolimatta.
          Mukavaa hiihtoloman jatkoa :)
  

Raha ratkaisee?

         Lauantai-ilta, baarin edessä pitkä jono, jonka päätä ei näy. Suurin osa ihmisistä hyvällä tuulella ja itsekin, kylmästä säästä huolimatta, loistavalla tuulella. Sivusilmällä huomaan, että jonon ohi kävelee  4 tyyppiä; 3 miestä ja kaunis tyttö. Etummaisella aurinkolasit ja selvästi kallis villakangastakki, alta pilkottaa laadukkaan puvun kaulukset. "Moi, mitä äijä?" kysymys on tuttavallisen rehvakas, vastaan "mitäs tässä, vähän jonoa pukkaa, satuitko huomaamaan?" Jätkällä toinen käsi nyrkissä, 20 euronen vähän pilkistäen.."Eiks niin, että me mennään tästä sisään?" kuuluu yhä tuttavallinen ääni. Sanon ettei valitettavasti onnistu, kaikkien pitää odottaa vuoroaan. Jätkä kysyy pokkana "onnistuisko satasella?"  Vastaan niin kuin aina "kiitos, mutta en ole pikkurahan puutteessa". 4 ihmistä möllöttää suu auki. Ja meikä nauttii elämän pienistä iloista.
       Tiedän, että joku muu olisi tarttunut tilaisuuteen ja ottanut rahat, mutta mä en kestä tyyppejä, jotka luulevat lompakon paksuudella tai esim. ulkonäöllään saavansa kaiken haluamansa. Eli laitapa ne tisusi takaisin takin sisään ja sipsuttele jonon perälle pissis!
       Tippaaminen, nykyään melkein kadonnut tapa kiittää hyvästä palvelusta, on eri asia. Varmasti muistan ensi kerralla,, jos illan päätteeksi livautat ulos mennessäsi mulle kympin ja olet käyttäytynyt moitteettomasti ja ystävällisesti myös baaritiskillä. Voi olla, että ensi kerralla, kun olet vähän enemmän "juhlatuulella", pääset silti sisään, kun tiedän että käyttäydyt hyvin. Mutta älä tee tipin antamisesta mitään teatterinumeroa! Ei sitä ryppyistä vitosta tartte levitellä kaikkien nähden! Jotkut laskevat kolikoita mun vieressä ja tuloksena on 80 senttiä ja  isoin kolikko on 50 senttinen.."Tossa sulle hyvästä palvelusta, muista mut ens kerralla eiks jeh? "
Jep. Takuulla muistan!
       Eli älkää etuilko (edes kaverit, saatatte mut kiusalliseen tilanteeseen) , älkää yrittäkö lahjoa, älkää yrittäkö esittää mun parasta kaveria, älkää lääppikö tai kätelkö enemmän kuin kerran (jos nyt on pakko edes kätellä) ja älkää vinkuko ilmaista sisäänpääsyä tai narikkaa ( tämä koskee myös kavereita ja ystäviä! Jos mulla on tilaisuus, aikaa tai asia on muuten mahdollinen, varmasti autan tossa asiassa, mutta sen pitää tulla mun puolelta!!!). Muistakaa tipata, mäkin tippaan!! :)