Kaipuu töihin?

            Tässä työmatkalla Joensuuhun ja ajankuuluksi raapustelen mietteitäni.
Multa on kysytty viime kuukausina monta kertaa, onko ikävä ovisaranaksi ja koska palaan hommiin.
Kyllähän mä olen ovella tänäkin vuonna ollut; 3 vuoroa, yhteensä 10 tuntia ja siinä oli 10 tuntia liikaa!
Viime vuosi oli niin raskas, etten ole toipunut siitä vieläkään. Normaalin kyllästymisen  lisäksi tökkäsin keväällä sormeni käytettyyn neulaan ja olin hiv-seurannassa puoli vuotta. Eräiden samanlaisiin liiveihin pukeutuvien poikien kanssa oli aika stressaava kuukausi syksyllä ja lisäksi painoivat "siviiliasiat".
Nyt on kiva mennä töihin, nauttia vapaista viikonlopuista ja olla ulkona monta tuntia päivässä. Kyllä se on mahtava tunne, jos ei vituta töihin lähtiessä! :)
         Tuo turvallisuusala on aikamoisessa muutostilassa tällä hetkellä ja pieniä alan firmoja kaatuu, toki uusiakin tulee. Ravintolat ottavat halvimman yrityksen palvelut ja saavat suoraan järkkärikurssilta tulleita pikkuelviksiä, joiden kokemus ravintoloista ja portsareista liittyy omiin kaljoitteluiltoihin. Sitten kun jotain sattuu, ravintoloitsija vaihtaa firmaa ja todennäköisesti hyppää ojasta allikkoon. Kukaan ei halua maksaa ammattitaidosta, mutta sitä kuitenkin vaaditaan. Turussakin on tapauksia, joissa portsarit ovat rahaa vastaan ottaneet ala-ikäisiä sisälle baariin. Siinä kustaan myös omille nilkoille ja taitaa valua kiinteämpääkin tavaraa samalla...Kukaan ei voita, paitsi alaikäiset pissikset baarikokemuksen karttuessa.
       Mutta kyllä mulla on ikävä baarin henkilökuntaa ja aion kyllä tänä vuonna ainakin pari kertaa palata tuonne yöhön saranaksi.
      Seuraavaksi kahville aakkoshuoltikselle. Mä todella vihaan noita paikkoja. Ala-arvoista ruokaa, kitkerää kahvia ja lapsihelvettimeininkiä, ruotsinlaivatyyliin. Mä muuten vihaan noita laivojakin. Ja mopoautoja, asuntoautoja paljon ja muutakin. Mussa on yllättävän paljon vihaa :)
    Mukavaa viikkoa