Varkaitten paratiisi

        Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan, mutta ei se kyllä kaikkea selitä. Tuntuu, että kaikki varastetaan, mikä irti saadaan ja jos ei saada, rikotaan. Viime viikolla törmäsin kauniiseen, isosilmäiseen nuoreen blondiin, joka häikäilemättä varasti muitten asiakkaitten juomia baarissa. Kun kysyin syytä moiseen, selitys oli, että joku aina varastaa hänen juomansa! Itellä ei tulis mieleenkään juoda kenenkään tuntemattoman lasista yhtään mitään. Yököttää ajatuskin!
 Blondi poistettiin baarista ja ovelana pimuna yritti erivärisessä takissa hetkeä myöhemmin takaisin :)
       Toinen tapaus myös viime viikolta; nuori tyttö, vakioasiakkaita, tuli narikkaan aamukolmelta narikkalapun kera. Kyseinen koukku oli tyhjä joten kyselin mitä oli jäänyt ja vastaus oli " en tiedä, mutta takki varmaan, kaverin takki". Kerroin, ettei koukussa ollut mitään ja tyttö sanoi tulevansa seuraavana päivänä kyselemään uudestaan. No, kollegani kertoi myöhemmin, että kyseinen narikkalappu oli pudonnut eräältä mieheltä, joka oli saanut takkinsa tuntomerkkejä vastaan jo aiemmin. Mä aion pitää kyseiselle punapäälle tiukan puhuttelun kun törmätään.
     Baareista varastetaan pulloja, laseja, vessapaperia, viherkasveja, vaatteita, käsilaukkuja, kännyköitä ja jopa tuoleja ja musiikkilaitteita. Kehenkään ei uskalla luottaa ja tilaisuus todellakin tekee varkaan.
Totta on, että monet asiakkaat ovat käsittämättömän hölmöjä tavaroidensa ja takkiensa suhteen. Tanssilattialla käsilaukut potkitaan nurkkaan ja vessaan lähtiessä takit jätetään tuolille vartioimatta, mutta silti! En saatana ymmärrä.
     Kollegani juoksi kerran kilometrin verran erään tyypin perässä, joka varasti baarijakkaran. Kiinni jäätyään varas oli vaan tokaissut, että " eiks sullakaan ole parempaa tekemistä, ku juosta hänen perässään? " . Nii i!! Olis ollu kyllä!!!
     Musta on tullut tosi kyyninen. Usko ihmisen hyvyyteen ja luottamus lähimmäiseen on kyllä karissut todella paljon. Joulu on tulossa ja ihmisillä pitäisi olla hyvä tahto, mutta varastamisen lisäksi järjestyshäiriöitä ja pahaa mieltä on kaksinverroin.  Okei ,voi olla, että tällä säällä on jotain tekemistä mun pessimistisyyteni kanssa. Toivottavasti.
Toivottavasti kohta sataa lunta :)

Opiskelu on vaikeaa tai sitten mä olen vaan laiska ja tyhmä

        Meikäläinen aloitti turvallisuusalan opinnot ja jostain käsittämättömästä syystä opintoihin on saatanan vaikea keskittyä. Kummasti sitä keksii mitä tahansa tekemistä pänttäyksen sijaan; vessan pesu, kahvakuulan heittely, facebookissa roikkuminen ja jopa äklöromanttisten tyttöleffojen tuijottelu lyövät kiinnostavuudessaan tenttikirjan avaamisen. Kysymys ei ole siitä, ettenkö tykkäis lukea, viime kuussakin luin 8 kirjaa. Jostain syystä mulle on aina ns. pakkolukeminen ollut vaikeaa ja vaikka tässä nyt miten ollaan aikuisia ja vastuullisia vain itselleen, ei se muuta tilannetta. Lakitekstit ovat kuivia, tylsiä ja eivät jää mun päähän. Eikä tässä todellakaan ole kysymys mistään oikistasoisesta jutusta, ei musta Matlockia ole tulossa. Jussi Vares pikemminkin.
        Ehkä motivaatio löytyisi opiskelijabileistä? Mitä olen sivusta töissä seurannut, se että seuraavana päivänä on tentti, suorastaan vaatii kunnon nollausta. Ehkä krapulassa tai kännissä löytäisin valon, vessanpöntön ainakin takuuvarmasti. Taidan ostaa vanhat pilkkihaalarit ja ommella niihin muutaman merkin;Nokia, Tinatuoppi, Hesburger ja Aninkaisten K-kauppa. Toisen lahkeen vois vaihtaa tummansiniseksi, mut eikös pilkkihaalarit olekin sellaiset? :) Sitten vaan baareja kiertämään.
       Pari viikkoa sitten olin töissä opiskelijabileissä, joissa myös haalarimerkkejä jaettiin pääsymaksun ostaneille. Jo tuntia ennen ks. tapahtuman alkua paikalle saapui pariskunta odottelemaan lipunmyynnin aloitusta. Sanoin että menkäähän baaritiskille odottelemaan, että tässä on hyvää aikaa nauttia vähän virvokkeita. No, toinen osti teen, jonka sitten jakoivat keskenään. Teen!! No, onhan sekin tietty varmaan omalla tavallaan antoisaa yhteistä aikaa, kun kiertää selvinpäin baareja haalarimerkkien takia, mutta eikös noitten bileitten funktio ole vähän jotain muuta? Mun teki mieli alkaa ryypätä, kun katselin sitä teen lipittelyä!
      Jaaha, nyt sain sopivasti virtaa ja kiukkua. Turvallisuuslainsäädäntö täältä tullaan!!!

Muistatko kun Berliinin muuri murtui?

         Eikö kännykkää muka ole ollut aina? NMT? Mikä se on? Mauno Koivisto? Oliko se joku poliitikko?
Tämän hetken 18 vuotiaat ovat syntyneet samana vuonna,  kun Bill Clintonista tuli presidentti, Opel Calibraa alettiin valmistaa Uudessakaupungissa ja Muumimaailma avattiin. Clinton porskuttaa julkisuudessa yhä, Muumimaailma on kuulema kallis kohde ja Uudenkaupungin autotehdas on siirtynyt sähköautojen valmistukseen.  Eli kaikki on melkein niin kuin ennenkin?
        Minäkin porskutan yhä ja asiakkaat baarissa voisivat olla mun lapsia. Siitäkö siis johtuu, että mun on päivä päivältä vaikeampi ymmärtää nuorisoa? Miks ne ryyppäävät keskellä viikkoa, miks niillä on tollaset vaatteet? Miks nuoret naiset on yhä kauniita ja ihania, mutta kun niiden kanssa puhuu, alkaa ärsyttää? Mun teki kerran mieli soittaa yhden tytön vanhemmille, että puhukaa tyttärellenne järkeä, kun se pyytää isänsä ikäistä portsaria jatkoille! Ei niin, ettenkö olis ollu otettu, mutta joku raja saatana nyt kuitenkin! Mä olen kihloissa, kaikki mitä sanot, ärsyttää ja en todellakaan halua mainetta vanhana likaisena setänä. Kiitos kuitenkin :)
       Kyllä mä yhä pidän silti itseäni nuorekkaana ja viihdyn tän ikäisenä. Krapulat kestävät ehkä monta päivää, selkää kolottaa ja treeneistä palautuminen on päivä päivältä haastavampaa, mutta silti! Mä en haluais olla parikymppinen. Tähän ikään on jo oppinut jotain, turhan sähellyksen ja epävarmuuden kadottua voi ottaa monessa asiassa rennommin. Kyllä vieläkin on välillä mukava bailata baarissa ja keikoilla, mutta kotona hyvän kirjan ja takkatulen ääressä on tosi usein vielä mukavampi olla. Välillä on sellainen olo, että voisin muuttaa yksinäiselle kallioluodolle, kuunnella lokkien kirkunaa ja vaan kirjoittaa. Tekis klapeja ja nostelis vanhaa ankkuria, että pysyis kunnossa. Myrskyluodon Maija sois päivittäin...
       Mulle riittäis mukavuuksista sauna, generaattori telkkaa ja tietokonetta varten ja netti. Kyllä mä naamakirjapäivityksiä tekisin ja hehkuttaisin elämääni, silloinkin, kun vituttais se lokkien kirkuna ja alituinen yksinäisyys :) En mä kaipais Hesburgeria, hohtokeilausta tai ABC:n aamupalaa. Ystäviä tietty, mutta kyllä ne pysyy, vaikka niitä näkis vaan kerran kuussa. Ehkä jonain päivänä...
        Nyt vois haaveilla iPadista, tilata ruokaa kotiin ja valmistautua rankkaan, mutta toivottavasti hauskaan viikkoon nuorison ja vähän varttuneempienkin parissa. Nähdään baarissa :)
   

Jos vittu kosket muhun, mä tapan sut!!

         Oli kiireinen ilta tuossa taannoin, paljon ihmisiä baarissa, melkein kaikilla iloinen mieli. Yhden aikoihin tuli baaritiskiltä tieto, että erittäin humalainen mieshenkilö pitäisi poistaa. Kollegani kanssa menimme paikalle ja väenpaljoudesta huolimatta löysimme tapauksen aika äkkiä. Pyysimme ystävällisesti miestä mukaamme, kerroimme ettei hänelle enää myytäisi ja että olisi aika ehkä hakea grilliltä makkaraperunat ja mennä kotiin nukkumaan. Vastauksena tuli tuo otsikossa näkyvä lause ryyditettynä " mää harrastan vapaaottelua ja oon tapellu 5 vuotta" . Nyrkkien puristelu ja pyörittely totta kai kuului asiaan :) Tuossa tilanteessa oli pakko miettiä tarkkaan seuraavia liikkeitä.  Väenpaljous oli hirvittävä ja väistämättä voimankäytön yhteydessä sivulliset joutuisivat vaaraan. Jouduin siis käyttämään kaikki runonlausujan lahjani ja miesmiehelle-sloganit saadakseni tyypin kävelemään itse pois tungoksesta. Uhkailuja sateli vielä kävellessämme ovelle päin ja lauseita tyyliin "vittu ette te voi mua poistaa, mä oon käyttäny tänään tähän taloon satoja euroja". Siihen vastasin että ehkä tosta vois päätellä jotain, ehkä olet juonut jo tarpeeksi. Mies alkoi ovelle tullessamme vähän rauhoittua ja siinä sitten kyselin, missä hän vapaaottelua harrastaa. Ei kuulema enää missään, mut joskus kuitenkin...tokaisi vielä poistuessaan "älä pelkää, en kanna kaunaa" . Mikä tietty oli varsin huojentava tieto :)
       Kyllä mä mietin myös tämän esimerkin jälkeen, kuten monta kertaa aiemminkin, mikä saa ihmisen uhoamaan tuolla tavalla. Miksi käyttäydytään niin, kuin liiallisen humalan takia baarista poistaminen olisi pelkkää vittuilua henkilökunnan puolelta? Onko omassa elämässä asiat tosi huonosti, onko itsetunto todella heikko vai ollaanko me kahva-apinat ihan selkeesti vaan baareissa asiakkaiden kiusana ja välttämättömänä pahana? Toisaalta, olen ollut aika monissa portsarien saunailloissa ja sieltä kun on baariin asti päästy, kaikenlaista on sattunut. Eivät poketkaan aina osaa kännissä käyttäytyä. Henkilökuntaa on huoriteltu ja homoteltu. Kollegaa on lyöty turpaan ja naapuribaarin uutta ovimiestä kuristettu.
      Ehkä asia on vaan niin, että kaikille ei alkoholi sovi ollenkaan. Joistakin  selkeästi tulee täysiä idiootteja kännissä, riidanhaastajia ja öykkäreitä. Kurjaa on, että yksi humalainen ääliö pystyy pilaamaan todella monen muun hauskan illan.
      Sellainen tilitys tänään. Mukavaa syksyä :)

Kesäfestarien riemu ja kurjuus

          Kesä on mukavien tapahtumien aikaa ja iloisien ihmisten kasvoja on mukava töissäkin katsella. Itsekin voi olla vähän rennommin ja päästää vaikka vähän rähjäisemmänkin Ruisrock-kävijän sisälle baariin. Festarikävijän tunnistaa suht helposti punaisesta naamasta, kuraisista kengistä, palaneesta kaljusta tai täysin märästä olemuksesta, riippuen sään suosiosta. Positiivinen asenne puolin ja toisin ja kaikilla on mukavaa.

         Festareissa on myös toinen puoli; helteellä ei muisteta juoda vettä ollenkaan, sateella juodaan vitutukseen kirkasta tai kun viinareppu jäi festarinarikkaan, se tyhjennetään kurkkuun matkalla baariin. Seurauksena pahaa oloa, sammumista, oksentelua, vitutusta ja raivoa, itkua unohtamatta. Joillain nämä kaikki tunteet tulevat siinä vaiheessa, kun paskapää poke ei päästäkään sisälle. Pilaa saatana koko mukavan päivän! Ja nauttii vielä siitä! Ei päässyt poliisikouluun ja kostaa nyt!!! 

        Kysymyksiä ja selityksiä  siinä vaiheessa kun olen evännyt sisäänpääsyn on monia, mutta tässä muutama klassikko ja pari omaa suosikkiani; -en ole kännissä, mulla on selkä kipeä, -en ole kännissä, mulla on lääkitys,

-en ole kännissä, puhalluta vaikka, -en ole kännissä, teeskentelin vain, -oletko tosissasi? -vittuiletko? -kuka vittu sä luulet olevas? -mäkin oon poke, -mä oon poliisi, -en mää viittis hakata sua, -tuu tonne kulman taa juttelemaan. Sokerina pohjalla jo aiemmassa blogissani mainitsemani tyyppi joka mainitsi minut nimeltä ja sanoi etten ole tuollainen mulkku kuin sinä, eiku siis minä, eiku ootas...:)

     Ja vastauksia; sulla on siis selkä kipeä, vaikuttaako se näköönkin, kun törmäsit tohon liikennemerkkiin? Saako niitä lääkkeitä oottaa viinan kanssa? Joo, oota hetki, haen alkometrin sisältä. Oot kyl hyvä näyttelemään kännistä, itekin menit halpaan. Joo, vittuilen sulle!!!  No hyvä ettet viitti hakata, ihan vierähti kivi sydämeltä. Joo, mee sä edeltä sinne kulman taa ja jos mua ei näy, aloita ihmeessä iteksesi!

     Sanoinko jo, että kesä ja festarit on kivoja? On ne, oikeasti. Munamarkkinoista ja ruotsin kielisistä jazzredneckhässäköistä en sano mitään. :)

    Hei DBTL on kohta. Siitä huolimatta, että alkuperäinen tunnelma ja idea on jo vuosikymmen sitten kuopattu, voisin käväistä vapaallakin kaupungilla. Ehkä torstaina .)

     Mukavaa kesän jatkoa ja elokuun lämpimiä öitä odotellaan :)

Onko sua koskaan lyöty päähän töissä?

           Kollegaani lyötiin työpaikallaan yllättäen naamaan parisen viikkoa sitten ja kun juttelimme asiasta, hän kysyi olenko kokenut samaa? Aloin oikein miettiä ja muistan että joku on joskus huitaissut mahaan ja joku potkaissut ovelasti takaapäin munille, mutta suoraan edestä, kasvoihin...Ei ikinä! Toki olen pyörinyt baarin lattialla montakin kertaa, raahannut rimpuilevaa asiakasta pihalle ja kiskonut toisiaan mätkiviä korstoja erilleen, sitä välillä väistämättä tapahtuu, eikä silloin ehdi edes pelätä. Takki on revennyt, paita on ollut riekaleina, mutta mitään venähdystä suurempaa en ole ikinä ovihommissa saanut. Ehkä se on tuuria, en tiedä?
           Joskus kaipailen Suomeen takaisin "vanhoja hyviä aikoja" joista olen vain kuullut. Oldtimerit, vanhan liiton miehet tekivät isoa tiliä, asiakkaat kunnioittivat ja "porttikiellolla" oli oikeasti merkitystä, kun baareja oli paljon vähemmän. Ei ollut mukavaa saada kaupungin ainoaan, jopa kolmeen asti auki olevaan yökerhoon  porttaria puoleksi vuodeksi!
          Joskus myös haikailen samanlaista meininkiä kuin sateisessa Englannissa, jossa siinä vaiheessa, kun poke kutsutaan paikalle, ei enää neuvotella, vaan asiakas laitetaan siististi pakettiin ja viedään takapihalle odottamaan poliisien tuloa.Siellä asiakkaat tietävät, että jos hölmöilee tarpeeksi, ei enää selviä nuhtelulla ja baarista poistamisella! Suomessa on menty siihen, että asiakkaat kuvittelevat voivansa käyttäytyä ihan miten tahansa ja silti heillä on ehdoton koskemattomuus. Suuresti arvostamani, pitkän linjan kamppailija ja turvallisuusalan rautainen ammattilainen Kuuno Väntar tyrmäsi tämän harhaluulon eräässä lehtijutussa oivallisesti. "Järjestyksenvalvojalla on oikeus puuttua ihmisen henkilökohtaisiin oikeuksiin, joihin myös koskemattomuus kuuluu, tarpeen vaatiessa". Tuon voisi vaikka laittaa jokaisen baarin seinälle isolla tekstillä!
        Toki myös joillekin pokeille tuntuu sattuvan ja tapahtuvan enemmän kuin toisille. Se on taas sitä tuuria...
Mukavaa kesän jatkoa, kyllä se lämpö vielä palaa, sitten saadaan taas valittaa kun on liian kuuma :)


        

Puistokausi ja luuseri peilissä

         "En mä haluu jättää mun reppuu narikkaan, siel on mun kaikki tavarat". Kyseisen lauseen, eri muunnelmineen,kuulee heti puistokauden alettua joka ilta. Sitten kun asiakkaalle yrittää selittää, että tämä on ravintolan käytäntö, kuulee jonkun seuraavista; " mul ei oo rahaa, tää on kaverin reppu, voinks mä jättää tän tohon nurkkaan tai en mä sit tuu" . Yleisin seuraus on kuitenkin se, että reppu, seuraanaan yhteiskunnan tulevia tukipylväitä, löytyy kohta ravintolan oven vierestä pihalta. Kummasti sieltä repusta, mis oli vaan pyyhe tai kamera, löytyykin mäyräkoira poikineen. Nössöt!  Mä join sentään aikoinaan pullon pöytäviinaa siinä baarin edessä!

         Mulla on ollut vaikea kevät. Kolmen kuukauden sairastaminen, jonka alunperin ei pitänyt olla muuta kuin yskää, lannisti mut henkisesti ja fyysisesti. Pelkkä hampaiden pesu sai hengästymään ja vähän rivakampi kävely yskimään niin kovaa, että aloin oksentaa. Töissä oli pakko käydä, mutta paljon vähemmän kuin normaalisti. Oli viikkoja, jolloin olin töissä 2,5 tuntia ja viikkoja, etten ollenkaan. Kun ei käy töissä, ei saa rahaa ja jos käy töissä, ei parane. Mulla oli välillä todella epätoivoinen olo. Tuntui ettei mulla ole mitään mahdollisuutta selvitä! 

        Sairaus, rahattomuus, liikunnanpuute ja epävarmuus tulivat tutuiksi, tuoden mukanaan itsesääliä, kiukuttelua, marttyyrikohtauksia, kaikkea paskaa, mikä alkoi heijastua myös siviilielämään. Kukaan ei jaksa loputtomiin katsella tyyppiä, jolla on kaikki asiat huonosti koko ajan. En mä ainakaan jaksaisi. Peiliin katsoessakin tuli paha mieli, kun ei siellä näkynytkään sitä normaalisti mukavahkoa, liikunallista tyyppiä. Vastaan tuijotti pälyilevä, masentuneen oloinen luuseri, joka vältti jopa omaa katsekontaktiaan. Vieläkin se ilmestyy ajoittain kummittelemaan.

       Nyt on vähän helpottanut, mutta mä en selviäis ilman ulkopuolista apua. Mä tarvitsen ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ihmisiä, jotka potkivat perseelle. Ystävät ja muut läheiset toki auttavat ja tukevat, mutta nyt on tullut aika hakea myös muuta apua. Elämän perustukset pitää saada tukevalle maaperälle, siinä ei tälläisen amatöörikesähessutimpurinapulaisen taidot riitä, tarvitaan ammattilaisia. Kyllä tää tästä.

        Huomenna on muuten lotossa 8 miljoonaa, muistakaa tekin lotota!

        Hyvää alkavaa kesää

Liikunta on mukavaa

                  Olen nyt ollu kuukauden harrastamatta liikuntaa. Se on todella syönyt miestä., kalvanut mieltä ja aiheuttanut yleiskunnon rapistumista. Käsittämätöntä miten yskä ja "vetopoisfiilis" voi vaikuttaa koko elämään niin vahvasti! Työt olen hoitanyt, mutta muuten nukkunut, muutamaa baari-iltaa lukuunottamatta.
                  Mä tykkään liikkua, kokeilla uusia lajeja, tuntea miten hiki kastelee paidan ja reidet huutavat hoosiannaa. Lihaskipu on ystäväni, kunhan tiedän mikä sen on aiheuttanut.
                 Mä todella rakastan liikuntaa. Olen käyny salilla lomamatkoilla Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Unkarissa, Yhdysvalloissa, Tunisiassa, Virossa, Bulgariassa jaTurkissa. Polkenut spinning-tunnilla Miamissa, Vanessa nimisen siliconiblondin piiskatessa lisää vauhtia, potkinut säkkiä Italiassa Alberto Tomban osaomistamalla salilla, pelännyt Tunisiassa penkin romahtavan kesken punnerruksen, ihmetellyt Tallinnassa treenin jälkeen posliinisaunaa. Budapestissa selkä oli koko 10 päivän loman todella kipeä, silti kävin salilla rääkkäämässä sitä joka toinen päivä. Kreikassa paikalliset ihmettelivät, miksi turisti on mieluummin vatsalihaspenkissä, kuin rannalla. Mulle yksi lomien suola on, kun saan hyvän hien ja pumpin lihaksiin, unohtamatta sosiaalista puolta. Liikunnalliset ihmiset ovat reilua porukkaa, ehkä italialaisia "neitejä" lukuunottamatta . Siitä tykkään myös, että usein olen ainut suomalainen tai jopa eurooppalainen sen treenihetken ajan.
                Mua ei yhtään haittaa, ettei mulla ole lahjoja oikein mihinkään lajiin. Se ei estä mua nauttimasta liikunnasta, asettamasta tavoitteita tai kokeilemasta uutta. Mulla on muutama hyvä ystävä, jotka ovat ammattimaisia liikkujia ja liikuttajia, tyyppejä joilla on voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja rytmitajua. Voin vaan ihailla sellaista ja jonkun mukavasti menneen treenin jälkeen saunassa, voin tuntea pienen hetken itseni ihan yhtä kovaksi tyypiksi. Sellaisia hetkiä kaipaan lisää ja tiedän, että tulen liikkumaan koko loppuikäni.
                 Koskaan en silti taida pystyä samaan kuin äitini, joka kerran ajoi kesähelteellä tuomaan nääntyneelle pojalleen mehua ja pullaa, kun poika soitti hädissään että vesipullo oli pudonnut, eikä ollut rahaakaan mukana. Äiti polki 30 kilometriä mun takia kesän kuumimpana päivänä, enkä mä osannut varmaan edes silloin kiittää. Myöhästyneet kiitokset siis äiti, sä olet mun liikunnallinen esikuvani :)
               Tänään mä teen kevyen treenin
              

Mäkin oon poke, pääsenks mä sisään?

      Aina välillä mulle lyödaan jv-kortti naaman eteen ja vaaditaan päästä jonon ohi tai humalasta huolimatta sisälle. Oletetaan että kun tässä nyt "kollegoita" ollaan,  mun velvollisuus on katsoa sormien läpi. Yleensä nämä tyypit ovat olleet kerran Ruisrockissa aitaa vartioimassa tai Laitilan munamarkkinoilla valvomassa lapsiperheitten makkaransyöntiä. Tai niinkuin eräs vähän vanhempi mieshenkilö, joka aina kertoo samaa tarinaa, kultaiselta 70-luvulta, kun hän järjestysmiesnauhassaan jakeli tuomioita Uittamon tanssipaviljongissa. Siinä sankaritarinassa hän ei olekaan mikä tahansa rautainen turvallisuusalan ammattilainen, vaan lähinnä jumalasta seuraava. Hänen paikkansa oli parvella tanssiväen yläpuolella ja käsimerkein alhaalla oleville kollegoille näytti, kuka joutuu poistumaan...Joka kerta mun on tehnyt mieli sanoa, että syy miksi hän oli aina siellä ylhäällä olikin ehkä  se, että hänet haluttiin pois jaloista. Olen aika kyllästynyt kuulemaan samoja tarinoita, myönnän.
     Myös sellaisia tyyppejä löytyy, jotka siinä vaiheessa, kun huomaavat, etteivät pääse sisälle baariin, haluavat nähdä mun jv-kortin. Toki voin sitä vilauttaa, mutta en oikein ymmärrä pointtia. Samat tyypit usein myös vaativat poliisia paikalle, laskemaan heidät sisälle :)
      Mulle ei itselle tulis mielenkään, itse viihteellä ollessani, että yrittäisin tuntemattolle pokelle päteä jv-kortillani. Toki mulla on paljon tuttuja töissä baarien ovilla ja välillä siitä on hyötyä, mutta en mä sillä brassaile, että olen poke. Turku on pieni paikka ja täällä kyllä ammattilaiset tuntevat toisensa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Ei mun tarvi harrastaa liikuntaa, mää oon laiha muutenkin

        Nuori tyttö, 18 mittarissa, kaunis ja superhoikka, vuonna 2007.  On kauneutta, on baarikuntoa ja päivisin jaksaa opiskella tai tehdä töitä, kaikesta kaljasta ja valvomisesta huolimatta. Kuka hullu urheilee ku on sopivat geenit?
       Sama nuori tyttö vuonna 2011 on yhä kauniihko, superhoikka ja baarikunto kohdallaan. Jotakin on silti tapahtunut. Käsistä sen helpoiten huomaa; allien alut, muuten tikkulaihoissa käsissä. Käsittämätöntä! Joku voi seuraavasta kommentista närkästyä, mutta otan riskin; minusta laiha tyttö, josta paistaa kilometrin päähän, ettei minkäänlaista liikuntaa ole tullut harrastettua ala-asteen jälkeen, on säälittävä näky. Tarkoitan siis kaljaa juovaa laihaa tyttöä! Löysää lihaa, laihassa kropassa, humppakahvat liian pienen paitulin alta hyllyen. Kamala näky!
      Väittävät, että nuoret ovat nykyään heikkokuntoisempia kuin koskaan. Ei sitä ole edes vaikea uskoa, kun katsoo kaupungilla, miten nuoriso kävelee. Ryhti on huono, housut roikkuu niin alhaalla, että persreikä paistaa ja sitten löntystellään niin saatanan hitaasti. Olen miettinyt, miks pitää kävellä niin hitaasti ja tullut siihen johtopäätökseen, että sen pitää liittyä räkimiseen. Jos kävelee reippaasti, räkä lentää omaan naamaan. Tietty myös se, jos housut on polvissa,  väistämättä vaikuttaa kävelytyyliin. Mä vihaan löntystelyä! Vihaan myös monia muita asioita, mutta se taitaa olla vaan orastavan vanhuuden merkkejä.  Mitä ei ymmärrä, se ei voi olla oikein ja suotavaa.
    Oikein aurinkoista päivää ja nähdään kaupungilla :)

Hoh hoijaa

           Naurattaa. Naurattaa niin, ettei itkukaan ole kaukana.
Jotkut pienet miehet ovat kyllä ihan samanlaisia kuin pienet koirat..Omasta mielestään he vain puolustavat reviiriään ja oikeuksiaan koirina. Se, että itse räksyttää koko ajan muille, on pelkästään positiivista ja muut, isommat piskit (lue poket, baarimikot) ansaitsevat kaiken sen läksytyksen.
           Pieni mies, Kanadan kokoinen ego, höystettynä ruotsalaisen rintamasotilaan itsevarmuudella. Mitä muuta siitä seuraa kuin räksytystä, turvallisesti omien rajojen ( lue baaritiskin, pöydän tai sähköpostiyhteyden) toiselta puolelta?
        Omituista on, että jos jotakuta aina, jo vuosien ajan, on yhdessä ja samassa baarissa kiusattu ( omien sanojensa mukaan), hän kuitenkin yhä uudelleen palaa sinne. Kyllä mä menisin ite muualle vastaavassa tilanteessa.
          Pienten miesten ja koirien ero on ehkä kuitenkin siinä, että koirat ovat sittenkin yleensä sympaattisia, näin kissaihmisenkin mielestä.  Pakko todeta, että kun puhun pienistä miehistä, en yleistä. En siis tarkoita kaikkia pienikokoisia miehiä. Tarkoittamani pienet miehet voivat olla ison egon lisäksi kovaäänisiä, itsekeskeisiä ja äärettömän rakastettavia. Riippuu keneltä kysyy...
        Tämä oli nyt lyhyt tunteenpurkaus ja sain vähän höyryä poistettua...Voi olla että tähän aiheeseen tulee vielä palattua tulevaisuudessa. Yhä naurattaa kaikesta vakavuudesta ja muusta huolimatta.
          Mukavaa hiihtoloman jatkoa :)
  

Raha ratkaisee?

         Lauantai-ilta, baarin edessä pitkä jono, jonka päätä ei näy. Suurin osa ihmisistä hyvällä tuulella ja itsekin, kylmästä säästä huolimatta, loistavalla tuulella. Sivusilmällä huomaan, että jonon ohi kävelee  4 tyyppiä; 3 miestä ja kaunis tyttö. Etummaisella aurinkolasit ja selvästi kallis villakangastakki, alta pilkottaa laadukkaan puvun kaulukset. "Moi, mitä äijä?" kysymys on tuttavallisen rehvakas, vastaan "mitäs tässä, vähän jonoa pukkaa, satuitko huomaamaan?" Jätkällä toinen käsi nyrkissä, 20 euronen vähän pilkistäen.."Eiks niin, että me mennään tästä sisään?" kuuluu yhä tuttavallinen ääni. Sanon ettei valitettavasti onnistu, kaikkien pitää odottaa vuoroaan. Jätkä kysyy pokkana "onnistuisko satasella?"  Vastaan niin kuin aina "kiitos, mutta en ole pikkurahan puutteessa". 4 ihmistä möllöttää suu auki. Ja meikä nauttii elämän pienistä iloista.
       Tiedän, että joku muu olisi tarttunut tilaisuuteen ja ottanut rahat, mutta mä en kestä tyyppejä, jotka luulevat lompakon paksuudella tai esim. ulkonäöllään saavansa kaiken haluamansa. Eli laitapa ne tisusi takaisin takin sisään ja sipsuttele jonon perälle pissis!
       Tippaaminen, nykyään melkein kadonnut tapa kiittää hyvästä palvelusta, on eri asia. Varmasti muistan ensi kerralla,, jos illan päätteeksi livautat ulos mennessäsi mulle kympin ja olet käyttäytynyt moitteettomasti ja ystävällisesti myös baaritiskillä. Voi olla, että ensi kerralla, kun olet vähän enemmän "juhlatuulella", pääset silti sisään, kun tiedän että käyttäydyt hyvin. Mutta älä tee tipin antamisesta mitään teatterinumeroa! Ei sitä ryppyistä vitosta tartte levitellä kaikkien nähden! Jotkut laskevat kolikoita mun vieressä ja tuloksena on 80 senttiä ja  isoin kolikko on 50 senttinen.."Tossa sulle hyvästä palvelusta, muista mut ens kerralla eiks jeh? "
Jep. Takuulla muistan!
       Eli älkää etuilko (edes kaverit, saatatte mut kiusalliseen tilanteeseen) , älkää yrittäkö lahjoa, älkää yrittäkö esittää mun parasta kaveria, älkää lääppikö tai kätelkö enemmän kuin kerran (jos nyt on pakko edes kätellä) ja älkää vinkuko ilmaista sisäänpääsyä tai narikkaa ( tämä koskee myös kavereita ja ystäviä! Jos mulla on tilaisuus, aikaa tai asia on muuten mahdollinen, varmasti autan tossa asiassa, mutta sen pitää tulla mun puolelta!!!). Muistakaa tipata, mäkin tippaan!! :)
      


        
      

Naisasiakkaat, nuo ihanat ja vaikeat

           Nuori nainen, kesähame päällä "hei herra poke, haluuks nähdä ku teen kärrynpyörän?" No, olishan se kiva nähdä, vastasin. Istuin jakkaralla, tyttö otti vauhtia ja lähti mua kohti, kädet maahan ja jalat kohti kattoa. Liike jäi vähän vajaaksi, joten otin vastaan, eli koivista kiinni ja siinä se sitten oli. Lämpsä kokonaan näkyvissä! Taisin hämilläni tokaista jotain kesäiseen, lämpimään iltaan liittyen. Tyttö pyörähti jaloilleen, antoi kympin tippiä ja yllätti nopealla kielisuudelmalla. Kiva ilta.
         Toinen nuori nainen, toisena iltana, ei niin kivana sellaisena, aluksi pirteässä huppelissa ja syleilen maailmaa fiilis päällä. Kuluu vartti, kuulen ovelle vihaisen naisen huudon " vitun neekeri painu takaisin Somaliaan" . Lähden tsekkaamaan tilanteen, vastaan tulee tuttu ulkomaalainen asiakas, baarimikkona työskentelevä herrasmies, joka mutisee hullusta naisesta ja poistuu baarista. Huuto ja solvaus kuuluu yhä ja ääni tulee tämän vielä äsken hilpeästi käyttäytyneen tytön suusta. Pyydän tytön ovelle juttelemaan ja tämä pyytelee vuolaasti anteeksi. Sanoo, ettei ole rasisti, mutta ei vaan tykkää mutakuonoista. Totean tähän, että mies jota ilmeisesti tarkoitat, ei ollut edes tummaihoinen, vaan ranskalainen herrasmies, naapuribaarissa töissä. Ja vaikka olisi ollutkin, niin tuollainen käytös ei ole sopivaa. Tyttö vaikuttaa jo rauhoittuneelta, joten menen takaisin ovelle.
        Viiden minuutin tulee toinen nuori nainen kertomaan minulle, että heidän seuruettaan häiritsee hullu ämmä.
Ei ollu vaikea enää arvata, kuka mahtoi olla kyseessä! Kuulen jo tutun äänen, raivostuneen kuuloisen sellaisen..."onks tääl pelkkii homoi tänään? eiks kukaan oikeesti ymmärrä hyvän päälle?" Ehdin miettiä kävellessäni, että miten joku voi saada itsensä viidessä minuutissa kaatokuntoon, mutta näköjään se onnistuu.
Ja miten yksi pieni tyttö pystyy aiheuttamaan niin paljon pahaa verta ja kaaosta?
        Tilanne päättyi kyseisen henkilön poistamiseen ravintolasta, mutta huuto ja mekastus jatkui ovella ja kadulla vielä siinä vaiheessa, kun lähdin töistä aamuneljältä. Naiset osaavat olla ihania ja hyvin käyttäytyvä söpö tyttö on aina mieluisa asiakas, mutta poikkeuksiakin löytyy. Pienikokoinen nainen voi olla täysin verrattavissa pieneen koiraan, joka räksyttää turhan takia ja haastaa riitaa kaikille. Mutta sama pätee kyllä moniin pienikokoisiin miehiinkin. Isompia pitää aina haastaa, kun ego on rekka-auton kokoinen.

Ei sulla oo oikeutta koskee muhun!

      Nykyään asiakkaat ovat tottuneet siihen, että baarissa voi käyttäytyä ihan miten huvittaa ja portsaria ei tarvi totella. Luullaan, että poke ei voi muuta, kuin kehoituksin ja käskyin yrittää suoriutua tehtävistään,mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Portsarilla on oikeus, jos käskyt eivät mene perille, puuttua henkilökohtaisiin oikeuksiin, joihin myös koskemattomuus kuuluu.
      Todella usein mullekin sanotaan, ettei mulla oo oikeutta käydä kiinni, mutta mulla on! Mulla on oikeus olla aina astetta pahempi, kuin vastapuoli, mikä ei kylläkään tarkoita sitä, että jos mut uhataan tappaa, mä voin vetää asiakkaan kylmäksi :)
      Reilu kuukausi sitten olin töissä suositussa pubissa ja kaksi ulkomaalaista miestä, joista toinen,  vanha tuttu, aina jostain syystä siellä, missä tapahtuu, alkoi tapella. Menin väliin ja toinen miehistä sanoi mulle, että toi mulkku puristi mun naista perseestä ja mä hakkaan sen! Sanoin että täällä ei tapella ja nyt joudutte lähtemään.     No, tilanne näytti rauhoittuvan ja miehet poistuivat...hetken päästä paniikissa oleva tyttö pyytää mut kadulle, että siellä kuulema veri lentää! Toinen näistä sankareista oli päättänyt puolustaa naisensa kunniaa ja lyödä toista jollain avaimella tai muulla terävällä otsaan, joten verta oli kadulla paljon. Soitin poliisit ja ambulanssin ja pidin molemmat osapuolet paikalla.. Lyöjä sitten selitti poliiseille, että mä olin antanut luvan lyödä sitä perseenpuristelijaa!!! No, toinen poliiseista totesi mulle, että tuo, jota lyötiin, vaikuttaa mulkulta ja tuo joka löi, sekopäältä. Olin samaa mieltä.
        Mukavaa alkanutta vuotta