tiistai 1. marraskuuta 2011

Muistatko kun Berliinin muuri murtui?

         Eikö kännykkää muka ole ollut aina? NMT? Mikä se on? Mauno Koivisto? Oliko se joku poliitikko?
Tämän hetken 18 vuotiaat ovat syntyneet samana vuonna,  kun Bill Clintonista tuli presidentti, Opel Calibraa alettiin valmistaa Uudessakaupungissa ja Muumimaailma avattiin. Clinton porskuttaa julkisuudessa yhä, Muumimaailma on kuulema kallis kohde ja Uudenkaupungin autotehdas on siirtynyt sähköautojen valmistukseen.  Eli kaikki on melkein niin kuin ennenkin?
        Minäkin porskutan yhä ja asiakkaat baarissa voisivat olla mun lapsia. Siitäkö siis johtuu, että mun on päivä päivältä vaikeampi ymmärtää nuorisoa? Miks ne ryyppäävät keskellä viikkoa, miks niillä on tollaset vaatteet? Miks nuoret naiset on yhä kauniita ja ihania, mutta kun niiden kanssa puhuu, alkaa ärsyttää? Mun teki kerran mieli soittaa yhden tytön vanhemmille, että puhukaa tyttärellenne järkeä, kun se pyytää isänsä ikäistä portsaria jatkoille! Ei niin, ettenkö olis ollu otettu, mutta joku raja saatana nyt kuitenkin! Mä olen kihloissa, kaikki mitä sanot, ärsyttää ja en todellakaan halua mainetta vanhana likaisena setänä. Kiitos kuitenkin :)
       Kyllä mä yhä pidän silti itseäni nuorekkaana ja viihdyn tän ikäisenä. Krapulat kestävät ehkä monta päivää, selkää kolottaa ja treeneistä palautuminen on päivä päivältä haastavampaa, mutta silti! Mä en haluais olla parikymppinen. Tähän ikään on jo oppinut jotain, turhan sähellyksen ja epävarmuuden kadottua voi ottaa monessa asiassa rennommin. Kyllä vieläkin on välillä mukava bailata baarissa ja keikoilla, mutta kotona hyvän kirjan ja takkatulen ääressä on tosi usein vielä mukavampi olla. Välillä on sellainen olo, että voisin muuttaa yksinäiselle kallioluodolle, kuunnella lokkien kirkunaa ja vaan kirjoittaa. Tekis klapeja ja nostelis vanhaa ankkuria, että pysyis kunnossa. Myrskyluodon Maija sois päivittäin...
       Mulle riittäis mukavuuksista sauna, generaattori telkkaa ja tietokonetta varten ja netti. Kyllä mä naamakirjapäivityksiä tekisin ja hehkuttaisin elämääni, silloinkin, kun vituttais se lokkien kirkuna ja alituinen yksinäisyys :) En mä kaipais Hesburgeria, hohtokeilausta tai ABC:n aamupalaa. Ystäviä tietty, mutta kyllä ne pysyy, vaikka niitä näkis vaan kerran kuussa. Ehkä jonain päivänä...
        Nyt vois haaveilla iPadista, tilata ruokaa kotiin ja valmistautua rankkaan, mutta toivottavasti hauskaan viikkoon nuorison ja vähän varttuneempienkin parissa. Nähdään baarissa :)
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti