Olen nyt ollu kuukauden harrastamatta liikuntaa. Se on todella syönyt miestä., kalvanut mieltä ja aiheuttanut yleiskunnon rapistumista. Käsittämätöntä miten yskä ja "vetopoisfiilis" voi vaikuttaa koko elämään niin vahvasti! Työt olen hoitanyt, mutta muuten nukkunut, muutamaa baari-iltaa lukuunottamatta.
Mä tykkään liikkua, kokeilla uusia lajeja, tuntea miten hiki kastelee paidan ja reidet huutavat hoosiannaa. Lihaskipu on ystäväni, kunhan tiedän mikä sen on aiheuttanut.
Mä todella rakastan liikuntaa. Olen käyny salilla lomamatkoilla Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Unkarissa, Yhdysvalloissa, Tunisiassa, Virossa, Bulgariassa jaTurkissa. Polkenut spinning-tunnilla Miamissa, Vanessa nimisen siliconiblondin piiskatessa lisää vauhtia, potkinut säkkiä Italiassa Alberto Tomban osaomistamalla salilla, pelännyt Tunisiassa penkin romahtavan kesken punnerruksen, ihmetellyt Tallinnassa treenin jälkeen posliinisaunaa. Budapestissa selkä oli koko 10 päivän loman todella kipeä, silti kävin salilla rääkkäämässä sitä joka toinen päivä. Kreikassa paikalliset ihmettelivät, miksi turisti on mieluummin vatsalihaspenkissä, kuin rannalla. Mulle yksi lomien suola on, kun saan hyvän hien ja pumpin lihaksiin, unohtamatta sosiaalista puolta. Liikunnalliset ihmiset ovat reilua porukkaa, ehkä italialaisia "neitejä" lukuunottamatta . Siitä tykkään myös, että usein olen ainut suomalainen tai jopa eurooppalainen sen treenihetken ajan.
Mua ei yhtään haittaa, ettei mulla ole lahjoja oikein mihinkään lajiin. Se ei estä mua nauttimasta liikunnasta, asettamasta tavoitteita tai kokeilemasta uutta. Mulla on muutama hyvä ystävä, jotka ovat ammattimaisia liikkujia ja liikuttajia, tyyppejä joilla on voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja rytmitajua. Voin vaan ihailla sellaista ja jonkun mukavasti menneen treenin jälkeen saunassa, voin tuntea pienen hetken itseni ihan yhtä kovaksi tyypiksi. Sellaisia hetkiä kaipaan lisää ja tiedän, että tulen liikkumaan koko loppuikäni.
Koskaan en silti taida pystyä samaan kuin äitini, joka kerran ajoi kesähelteellä tuomaan nääntyneelle pojalleen mehua ja pullaa, kun poika soitti hädissään että vesipullo oli pudonnut, eikä ollut rahaakaan mukana. Äiti polki 30 kilometriä mun takia kesän kuumimpana päivänä, enkä mä osannut varmaan edes silloin kiittää. Myöhästyneet kiitokset siis äiti, sä olet mun liikunnallinen esikuvani :)
Tänään mä teen kevyen treenin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti