Palasin viime yönä uudelta matkalta, jolla oli aikaa laittaa ajatuksia kuntoon. Mietin viimeisten kuukausien "seurustelusuhdettani". Kyllä mä tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, mutta silti sitä joskus on vaan sokea.
Nainen, joka oli rakastunut muhun, halusi viettää aikaa kanssani ja tiesin, jos on hätä, voin luottaa häneen.
Mutta jotain tapahtui jossain vaiheessa. Joulukuussa loukkasin jalkani ja soitin saadakseni kyydin terveyskeskukseen. Vastaus oli " etkö voi mennä taksilla? " Ei siis "kävikö pahasti? Tulen heti!" Toinen esimerkki; maanantai-ilta oli usein mun ainut vapaailta viikossa ja mä muunmuassa lopetin itse yhden juuri aloittamani harrastuksen, saadakseni olla rakkaani kanssa. Mutta! Maanantai olikin pyhitetty hömppäsarjojen katselulle, ei minulle. Yritin välillä sanoa, että tää on MEIDÄN yhteinen ilta, mutta riitaanhan se usein päättyi. Televisio olikin tärkeämpi kuin minä! Mä en kliseisesti nähnyt metsää puilta. En silloinkaan, kun suunnittelin yhteistä lomaa elokuulle. Mulle kerrottiin, että matkaa on kyllä suunniteltu, mutta " et sä varmaan haluu tossa porukassa lähteä" . Jep, en niin. Mä halusin matkustaa SUN kanssa!
Mä en vaan nähnyt, tajunnut, ymmärtänyt. Mä näin vaan naisen, joka yhä käveli mun kanssa käsi kädessä lenkillä koiran kanssa. Ja sitä mä en ymmärrä. Mut oli kuitenkin hylätty jo aikoja sitten. Miksi sitä ei voinut kertoa mulle? Miksi helvetissä mun piti antaa riutua Suomessa ja itkeä ikävää ja toinen oli ulkomailla parhaitten ystävien kanssa puhumassa MEISTÄ. Minun jättämisestäni.
Mä hoidin kerrankin sekä kipeää koiraa, että kipeää naista, kävin töissä ja tein kaikkeni toisen eteen omasta väsymyksestä huolimatta. Totta kai. Rakastaan haluaa auttaa ja tukea. Jep. Rakkaus on saatanan sokea!
Kyllä mä koen, että olisin ansainnut toisenlaisen kohtelun. Eikä tässä ole nyt kyse siitä, että olen siirtynyt vihavaiheeseen. Olen vaan hämmästynyt omasta sokeudestani ja pakko myöntää, vähän myös toisen välinpitämättömyydestä. Mutta tyhmyydestä ja näköjään myös sokeudesta sakotetaan.
Mä luulen että seuraava blogi on pitkästä aikaa vähän positiivisempi. Loma ja matkustelu on tehnyt todella hyvää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti