Tänään onkin ollut aika ristiriitainen olo vaihteeksi. Mukava olla vaihteeksi rutiineja elämässä, mutta 26 yötä töitä heinäkuuhun, kuulostaa hirvittävän lopulliselta. 25 siis enää :)
En tiedä miksi, mutta tänään huomasin moneen otteeseen lipuvani johonkin menneeseen ja kaipaavani jotain.
Luulen, että työpaikkani aiheutti sen ja se ei tiedä hyvää. No, ehkä se siitä ajan kanssa.
Nyt ei sittenkään oikein rustailu ota tulta, joten voisin vaikka vähän hehkuttaa ystäviäni. Yksi heistä on joutunut syyttä pieneen välikäteen ja siitä olen pahoillani. Yritän kaikkeni että ettei sama enää toistuisi. Toinen tyyppi on ruokkinut mua makkaralla pitkin kesää ja tänään olisi ollut kakkuakin tarjolla. Kolmas on huolehtinut mun asioiden hoidosta vaikeina hetkinä ja tukenut muutenkin. Ja muutama on tarjonnut matkustusseuraa ja majoitustakin. Kiitos kamut. En unohda :)
Hassua, miten ikävä voi olla yhtä ystävää, joka kulkee neljällä jalalla ja pierii nukkuessaan.
En tiedä, näenkö häntä enää.
Nyt töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti