Miks mun pitää maksaa, vaik tääl ei oo oikein ketään?

Yks mun lempiaihe liittyy rahaan ja rahattomuuteen. Joka työvuoron aikana on ainakin yksi tyyppi, joka mielenosoituksellisesti laskee senttejä ja mutisee itekseen, että "ei mul jää enää rahaa kaljaan, jos pitää tosta vitun repusta maksaa 2e narikkaan". Kyllä mä ymmärrän, että kavereita on kiva nähdä baarissa ja aina ei ole rahaa, mutta tietyt ihmiset kitisee joka saatanan kerta samasta syystä! Niille tekis mieli sanoa, että kun susta AINA on niin vaikea ymmärtää ravintolan sääntöjä, niin pysyisit kotona. Miks tulet 4 kertaa viikossa silti, vaikka  aina käyttäydyt niin, että mä oisin pilannu sun elämän, ku pyydän 2e???
Toinen klassikkokysymys on tuo otsikossa näkyvä. Jos ton logiikan mukaan mentäis, ekat asiakkaat ei koskaan maksais pääsymaksua! Kyllä Siwassakin pitää silti maksaa, vaik olis ainut asiakas ja vaik ei ostais muuta ku lauantaimakkaraa.
Siwasta tuli mieleen, että sellaiset ihmiset, jotka tuo narikkaan esim takin ja repun ja takin hihoihin on tungettu 2 muuta takkia,  reppu suorastaan pursuten  pehmeää vaatetta ja sit on 2euroa rahaa kädessä...tunkeeko ne samat ihmiset siellä Siwassa sinne lauantaimakkarapötkön sisään nakkeja tai jotain muuta vastaavaa? Tuskin. Miks baarissa pitää yrittää huijata? Pidetäänkö portsareita niin tyhminä, ettei ne tajuu, ettei yks ihminen tarvi kolmea untuvatakkia edes näillä pakkasilla? No joo, jotkut varmasti pitää meitä täydellisinä tampioina ja sitä käsitystä on ihan turha yrittää muuttaa. Toisaalta joskus siitä on hyötyäkin, ku aina ei jaksa selitellä miks tekee niin kuin tekee.
Jaaha, tämä vuodatus on nyt tässä. Seuraavaksi vois kirjoittaa vaikka "amatöörijuopoista" :)
Mukavaa vuoden loppua

Paljon sä nostat penkistä?

             Mä olen surkea penkkipunnertaja! Sinnikäs, mutta surkea. Vuosikausia olen penkannut ahkerasti. Aloittanut rintatreenin penkillä ja kokeillut kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tyylejä, kuten heavy duty, pyramidi, etukäteisväsytys, supersarjat, negatiiviset toistot, Arnoldin kultainen kuusikko, Weiderin penkkipunnerrusohjelma, osatoistot, hidastetut toistot, rest/pause ja kaikkien suurten mestarien treeniohjelmia, joita alan lehdistä ja kirjallisuudesta vaan olen löytänyt. Supermassa Savolaisen penkkiohjelmaakin  kokeilin toiveikkaana, mutta eipä vaan voima minun Pectoralis Majoriini tarttunut ei!
             Penkkitulosta on aina pidetty miehen mittana ja sillä mittapuulla mä en ole mies ollenkaan! Enkä kyllä supervahva nainenkaan...Jotkut kuulema nostavat melkein 3 kertaa oman painonsa,mutta  minä en. Tai nostan, mutta kyllä se useamman toiston vaatii :) Kun aloin tapailla nykyistä kihlattuani, tämän miespuolinen ystävä, nykyään myös minun hyvä ystäväni, kysyi  naiseltani "paljon se jätkä nostaa penkiltä? " Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut suhteen kehittymiseen negatiivisesti. 
            Kun ajatellaan portsaria, tulee ekana mieleen paksu niska, leveä selkä, pölkyn paksuiset hauikset, reidet, jotka juuri mahtuvat Gaspin salihousuihin ja tietenkin tarjottimen kokoiset rintalihakset...Voiko pokena siis toimia ilman noita? Riittääkö vähempi?  Olenko vähäpätöisempi, ammattitaidottomampi ja huonompi työssäni ilman portsarin ulkoisia merkkejä? Olisiko lastentarha parempi ympäristö minulle?
          Ehkä olen vaan näiden ovella viettämieni vuosien aikana huijannut itseäni uskomaan, ettei penkkituloksella ole merkitystä, kun juopunutta, vihaista maatalon isäntää pitää repiä ulos baarista. Tai kun itkevää, rakkauteen pettynyttä nuorta naista on pitänyt lohduttaa baarin vessan lattialla. Olisiko parempi keino kuin kuuntelu, ollut se, että olisin ottanut paidan pois ja tehnyt prikan kokoisilla rintalihaksillani hassuja temppuja?? Voi olla. 
          Mutta minkäs teet. Jos penkkitulokseni ei ole vielä lähtenyt hillittömään nousuun, ei se kyllä enää lähdekään. Tällä kropalla on siis pärjättävä!
         Mukavaa aamua :)

Sä saat potkut!!!

          Mut on erotettu kymmeniä kertoja syystä, jos toisestakin. Yllättävän moni tuntee ravintolan omistajan, pitää tätä parhaana ystävänäänkin. Niin hyvänä ystävänä, että uskoo tämän tulevan puoli kolmen aikaan  yöllä kertomaan paskakusipääpokelle miten homma menee, kuka pääsee sisään ja kuka saa potkut. Kyllä mä olen muutaman kerran tarjoutunut antamaan kapakoitsijan puhelinnumeronkin, kun sitä ei jostain syystä ole löytynytkään...Ja on joku joskus kertonut tuntevansa minut, että mä olen luvannut ilmaisen sisäänpääsyn. Olen siinä sitten kysellyt että tunnetko hyvinkin ja millanen tyyppi se on? Ja kuulema tosi mukava, "ei sellainen paskahousu kuin sinä" :)
          Jotkut ihmiset oikeasti tekevät siitä, että eivät humalatilan tai jonkun muun syyn takia pääse baariin, elämää suuremman asian. Jotkut jopa soittavat poliisille, niin kuin poliisi sitten tulisi paikalle puhalluttamaan ja toteaisi, että ei tuo Matti nyt niin kännissä ole, etteikö sitä voisi sisään ottaa. Hyvä jos kaksi promillea meni rikki.
Kerran yksi jankuttaja vaati poliisia paikalle puhalluttamaan kaikki ravintolan asiakkaat ja jos yksikin olisi enemmän humalassa kuin hän, mä saisin potkut!!! Taas. Hätäkeskuksesta ei kylläkään tainnut tulla kamalasti sympatiaa...
        Itseasiassa tämän kirjoituksen piti käsitellä penkkipunnerrusta, jossa olen tavattoman huono, mutta olkoon tämä nyt tässä. Ensi kerralla sitten "paljon sä nostat penkistä?"

Joskus hyvääkin tapahtuu

Tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään valivali-itkukyynelpalstaa, missä kitisen ku asiakkaat kiusaa.
       Ei! Kyllä tuolla yöelämässä tapahtuu hyvääkin ja jopa valvomisesta voi löytää hyviä puolia; esim aikaerosta toipuu vuorokaudessa, suuntaa sitten mille tahansa aikavyöhykkeelle ja välillä on oikein mukava mennä silloin nukkumaan, ku jonkun toisen herätyskello soi. Varsinkin tähän aikaan vuodesta se voi olla oikein antoisaa :)
      Mulla on ollut onni matkassa sen suhteen, että suurin osa työkavereista ja muista baarissa työskentelevistä henkilöistä ovat olleet aina oikein mukavia, eli läppä lentää ja yhdessä on mukava olla joskus vapaa-ajallakin.
       En mä kyllä noista sunnuntai-illan hässäköistä, joita  baarihenkilökunta harrastaa, oikein välitä. Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta herätä sen nuoren bloggaritytön tai narikkatypyn kainalosta. Ei edes silloin ku olin sinkku.
      Tyttöystävän, nykyisen kihlattuni kyllä löysin töissä ollessani ja joskus sillä, että saa selvinpäinkin suunsa auki, voi olla mukavat seuraukset. Mulla kävi supermäihä! Tyttö, jota olin jo muutamaan otteeseen kaukaa ihaillut, oli jostain merkillisestä syystä huomannut myös minut! Vieläkin, puolitoista vuotta myöhemmin, olen aika pöllämystynyt tosta asiasta!! En olisi enää omalle kohdalleni moista onnea osannut ennustaa.
      Ja jottei tää nyt menis vaihteeksi pelkäksi lässyttelyksi, niin lopuksi on pakko palata mieliaiheeseeni, hämmästyksen ja närkästyksen loputtomaan suohon, johon jokainen ovipoke törmää.; Mä en ole siellä ovella kiusatakseni jonottavia ihmisiä, mä en ole siellä saadakseni nyrpeitä katseita jokaiselta "kaverilta" jonka kanssa oon joskus vaihtanut pari sanaa ja joita en silti päästä jonon ohi. Emme me ole parhaita ystäviä, jos meillä on 20 yhteistä naamakirjakaveria! Eli jonon päähän ja maksa kiltisti narikkasi.
 Yksikin mies, joka oli mun kanssa 10 vuotta sitten samassa duunissa, kokonaisen viikon, kutsuu mua aina nimellä. Ei siinä mitään, mutta ei tartte halata joka kerta ku ohi menee ja kerjätä ilmaista siäänpääsyä. Mä en muista sun nimeä, joten lopeta nyt saatana toi lääppiminen! Urpo!
       Noniin, lopetan ennen ku katkeaa joku elintärkeä verisuoni päästä :)
       Mukavaa  ja rentouttavaa joulukuuta. Yritetään kaikki olla hyväntuulisia, mäkin lupaan yrittää :)

    

Tervehdys ja kumarrus

Mä mietin, että miten mä tän blogin aloitan ja luulen, että paras on aluksi kertoa, mikä mua tuolla töissä eniten jurppii.
           Aloitetaan vaikka ovelta; mulle on opetettu jo pienenä, että kun astutaan sisään ovesta, niin tervehditään reippaasti, katsotaan silmiin ja hymyilläkin voi, mut se ei sentään oo pakollista, jos ei vaan oikeasti hymyilytä, kyllä niitä irvistelyjä sit saa katsella yön aikana muutenkin. Osa ihmisistä vaan kävelee pokkana sisään ja kun niille sanoo moi tai kysyy klassisen "vieläkös teidän kunto kestää?" kysymyksen, ne katsoo silleen jotenkin kummissaan tai osa jopa närkästyneenä, puhuiko toi tyyppi mulle, pitääkö sille vastata?
           Toinen ääripää on ihmiset, jotka joka kerta mennessään tupakalle, vessaan tai ulos soittamaan, haluavat jutella ja heittää "hauskaa" läppää, kätellä tai läimiä olkapäille. Ja en myöskään pidä vieraitten naisten halusta halia mua. En ainakaan ilman lupaa.
            Hyppään nyt valomerkin jälkeiseen aikaan ja palaan muihin harmitúksen aiheisiin myöhemmin.
Yksi asia, jota en oo koskaan ymmärtänyt on, miksi kello 3.28  pitää tilata prikallinen viinaa ja kyytipojaksi pari isoa keppanaa? Miks sitä ei vois tehdä jo tuntia aiemmin? Ja vaikka tilais vaan sen yhden kaljan, niin miks sen viimeisen tilauksen nauttiminen kestää aina niin saatanan kauan?
 Jos menen varttia vaille neljä, nätisti kertomaan, että olemme sulkeneet, olkaa hyvä ja juokaa juomanne ja lähtekää narikkaan tai ovelle päin, kukaan ei liikahda, kukaan ei reagoi, paitsi aina on joku hulvaton vitsiniekka, joka heittää jonku väsyneen läpän tyyliin " eiku me jäädään tänne yöksi" .
 Kun sitten kolmea vaille neljä joudun huutamaan, että nyt kaikki lähtee HETI ulos, tulee aina joku loukkantunut tai hämmästynyt tyyppi sanomaan mulle "miks sun pitää purkaa pahaa oloas huutamalla meille? Miks sun pitää pilata meidän hauska ilta? " Siihen on ihan turha yrittää sanoa, että kävin kyllä nätisti jo pari kertaa teille sanomassa.

            Okei, tästä tämä alkaa...