Ruisrock ja kiirettä riitti. Kiitti.

      Oli suhteellisen raskas työviikko, 6 yötä töitä ja niistä 3 viimeistä aika hektisiä. Hermot alkoivat olla eilen jo aika kireällä, niin baarihenkilökunnalla, kuin ovimiehilläkin. Henkilökohtaisesti rokit menivät yllättävän kevyesti, mutta kyllä mullakin melkoinen elin kasvoi viime yön aikana otsaan.
      Kiire oli valtava, piha ja  baari täynnä ihmisiä ja kaikilla "parhailla" kavereillani ei pelisilmä riittänyt; mua ei jumalauta kannata pyytää ovelle hoitamaan ilmaista sisäänpääsyä jonon ohi tai tulla kitisemään siitä, että tarjoilu ei pelaa tarpeeksi nopeasti. Mulla oli jumalauta muutakin tekemistä ja baarihenkilökunta myi viinaa parhaansa mukaan. Teki mieli sanoa suorat sanat määrätyille tyypeille ja voi olla, että vielä sanonkin.
     Jaaha. Tänään menen katsomaan uutta Spider Man leffaa ja saatanpa kumota pari kaljaakin.
Taidan palata pikapuoliin myös tänne :)

Loma lusittu. Tervetuloa hörhöt!

     Viime yönä tein ensimmäisen työyöni kuuteen viikkoon. En muistanutkaan enää, millasia hulluja tuolla yössä liikkuu; aikuiset äijät tanssivat housut kintuissa pöydällä ja mummot hukkaavat kenkiään. Toki mut uhattiin myös tappaa, mutta hyvin levänneenä hymyilin vaan tyhmänä. Joo, miten sitä olikaan kaivannut sitä itteään...

    Tänään onkin ollut aika ristiriitainen olo vaihteeksi. Mukava olla vaihteeksi rutiineja elämässä, mutta 26 yötä töitä heinäkuuhun, kuulostaa hirvittävän lopulliselta. 25 siis enää :) 

    En tiedä miksi, mutta tänään huomasin moneen otteeseen lipuvani johonkin menneeseen ja kaipaavani jotain. 

Luulen, että työpaikkani aiheutti sen ja se ei tiedä hyvää. No, ehkä se siitä ajan kanssa. 

   Nyt ei sittenkään oikein rustailu ota tulta, joten voisin vaikka vähän hehkuttaa ystäviäni. Yksi heistä on joutunut syyttä pieneen välikäteen ja siitä olen pahoillani. Yritän kaikkeni että ettei sama enää toistuisi.  Toinen tyyppi on ruokkinut mua makkaralla pitkin kesää ja tänään olisi ollut kakkuakin tarjolla. Kolmas on huolehtinut mun asioiden hoidosta vaikeina hetkinä ja tukenut muutenkin. Ja muutama on tarjonnut matkustusseuraa ja majoitustakin. Kiitos kamut. En unohda :)

   Hassua, miten ikävä voi olla yhtä ystävää, joka kulkee neljällä jalalla ja pierii nukkuessaan.

En tiedä, näenkö häntä enää. 

   Nyt töihin.