Mustat reisitaskuhousut

        Jotkut suhtautuvat järjestyksenvalvojan työhön huomattavasti intohimoisemmin kuin minä. Tiedän tyypin, jolla on tapana kiertää baareja arki-iltoina, kun sisään pääsee ilmaiseksi. Hänellä on tapana tarkkailla miten poket toimivat, paljon on porukkaa liikkellä ja sitten raportoida seuraavaan paikkaan tullessaan asiantuntevan analyyttisesti; "siellä oli joku aloittelija töissä, ei tuntenut " tai "mun piti melkein antaa virka-apua, ku ei ne meinannu pärjätä" . Kaverilla on aina täysi rähinävarustus päällä; työvaatteet, jv-kyltti mustan pilottitakin hihataskussa, käsiraudat sivutaskussa ja varmasti olisi kaasukin, jos vaan sellaiseen olisi lupa annettu...Itseluottamus on kohdallaan ja jutut liikkuvat aina menneissä sankarteoissa; "silloin Ruisrockissa laitettiin kaveri nippuun ku se ei uskonu sanaa" . Vaikka todellisuudessa samainen kaveri taisi olla heinäpellon nurkassa vahtimassa, ettei aidan yli kiipeä kukaan ja ainoat, jotka laittoi nippuun, olivat hyttyset.
        Samainen kaveri tuli kerran, kun kahvittelin baaritiskillä ravintolapäällikön kanssa ja nähdessään sen kahvikupin kädessäni, tokaisi päätään  pudistellen " Eiii näin, ei ammattimaista". Oli saatanan lähellä, ettei pilottipuudeli lentänyt oma   ( musta, gore-tex) pipo suussaan takapihalle sekajäteroskikseen.
       Toinen tyyppi, josta en niin kauheasti tykkää, on ns. kaunispoikapoke. Tämän tyypin tunnistaa siitä, että töihin tullessaan eka vartti menee tukan laittamiseen ja joka tunti geeliä lisätään ja tukkaa asetellaan. Kaunispoikapoke flirttailee ja on hymyilevän ystävällinen vain tietyille asiakkaille; söpöille, nuorille, blondatuille ja antaviin asuihin pukeutuville lähiöiden missukoille. Potentiaalisille aamiaisseuralaisille siis.
     Kaunispoikapoke suhtautuu muihin asiakkaisiin alentuvasti ja helposti aiheuttaa lisää työtä myös minulle. Miltä se näyttää asiakkaiden  silmiin, kun poke heittää läppää tytöille, mutta kun joku muu yrittää ottaa kontaktia, kaveri vaan näppäilee kännykkää tai murisee jotain epämääräistä? Kyllähän siinä voi alkaa kevyesti vituttamaan sellainen! Muakin alkaa ja sen takia katon aika tarkkaan, kenen kanssa työskentelen. Toki syy, miks näin avaudun voi olla, että oma poikabändiurani ei koskaan oikein noussut lentoon. :)
     Tosta tukan laittamisesta vielä; yksi parhaista työkavereistani kyllä laittaa geelit ja hajusteet aina töihin tullessaan viimeisen päälle, mutta kaveriin voi kyllä luottaa tiukan paikan tullen aina. Eikä tarvitse pelätä, että oma kiireinen työyö eskaloituu rähinäksi turhan takia. Sana eskaloitua on muuten samaisen poken, ystäväni, paljon käyttämä. Sillä kaverilla on sana hallussa ja iso sydän :). Arvostan!
    Hei talvi on tullut ja mulla on parin viikon päästä lomaa! :)
 
 

Liian ystävälliset välit asiakkaisiin?

         Olin joku aika sitten asiakkaana työpaikallani ja jossain vaiheessa iltaa työvuorossa ollut kollegani tuli kysymään multa, että saako erään tytön poistaa silti, vaikka onkin mun ystävä. Kyseessä ei sitten ollutkaan ystävä, vaan vakioasiakas, joka tiesi nimeni. Olen toki heittänyt läppää hänen kanssaan, mutta yleensä ystävyyssuhteessa molemmat tietävät toistensa nimet!
         Baarimaailmassa helposti, kun samoja naamoja näkee monena iltana viikossa, asiakkaan ja kaveruuden raja hämärtyy, vaikka toista ei tuntisi ollenkaan. Baarimikot alkavat antaa tietyille tutuille kasvoille halvempia juomia, lipunmyyjä päästää ilmaiseksi sisään ja narikkakaan ei maksa. Ystäviähän tässä ollaan! Mullakin on Facebookissa satoja parhaita kavereita ja jos kaikille niille antaisin  ilmaisen sisäänpääsyn, vieläpä jonon ohi, niin voisi saman tien lyödä baarin oven kiinni. Ihmiset alkavat liian helposti kuvitella olevansa jotenkin muitten yläpuolella, jos käyvät samassa baarissa usein ja oppivat tuntemaan baarihenkilökuntaa nimellä.
       Olen oppinut aika hyvin tunnistamaan asiakastyypin, jonka hyvä ystäväni ja kollegani risti hännystelijöiksi; hännystelijä jää aina ohimennessään juttelemaan, makeilee, heittää yläfemmoja ja kertoo juttuja satunnaisasiakkaista, jotka eivät osaa talon tapoja. Hännystelijä kuvittelee saavansa itse anteeksi hölmöilyjään ja pääsevänsä kun koira veräjästä "ystävyyden" varjolla. Mä en voi sietää tota!!!
      En myöskään voi sietää ihmisiä, joista en ikinä muuten kuule mitään, mutta silloin kun halutaan ilmaisia lippuja johonkin tilaisuuteen, alkaa kummasti mun puhelin soimaan. Mä en enää edes vastaa teille!!!
       Okei, kyl mäkin saatan soittaa jonkun muun baarin tutulle pokelle ja kysyä ilmaista sisäänpääsyä . On kuitenkin eriasia, jos toteuttaa "vuoroin vieraissa" periaatetta, josta molemmat hyötyvät. Minä rapsutan sinua, jos sinä rapsutat minua. Ja tämäkin perustuu vapaaehtoisuuteen ja ei voi  olettaa, että kun 5 vuotta sitten pääsin ilmaiseksi sisään, sama toimii aina myös toisin päin. Illan ja tilanteen mukaan mennään ja aina ei voi kollegaakaan auttaa.
        Tämän vuodatuksen tarkoituksena ei ollut väittää, ettei asiakkaisiin voi muodostua ystävyyssuhteita. Varmasti voi ja mullekin on käynyt niin. Haluan vaan välttää kiusallisia tilanteita töissä ollessani.
       Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012